Biblioteken i Malmö

Varmaotteinen esikoinen kurottaa halki ajan, nykyisestä menneeseen, ja sinne missä aikaa ei ole.

"Viisikymmentäneljä vuotta sitten, marraskuun 11. päivänä vuonna 1954 Schmeisser-pistoolilla ammuttu 6,35 mm väljyinen luoti lentää yhä ilmassa. Minun ajanlaskussani se ei ole pysähtynyt vieläkään. Luoti on aurinko ja minä sen kiertolainen. " Keijo Alho viettää poikuutensa kansalaissodan aikana, pääsee jatkosodalla rintamalta paperitöihin, menee naimisiin, pitää rakastajatarta, nousee sodanjälkeisessä poliittisessa hierarkiassa hyvään asemaan. Ja yhtenä päivänä hän vaipuu psykoosiin ja ampuu häntä pidättämään tulleen poliisin. Tämä on menneisyyttä, joten tämä on totta.

Hänen pojantyttärensä Anne Alho syntyy toisenlaiseen maailmaan, aikaan jossa Berliinin muuri murtuu ja Pikku Kakkonen tulee televisiosta aina arki-iltaisin. Anne varttuu, näkee unia sodasta, harrastaa ratsastusta, menee opiskelemaan, löytää pojat ja baarit, mutta tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaan. Heidän välissään ja välittäjänään on Frans, nuorena kuollut poliisi, joka ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa ikuisuudesta. Hän näkee Keijon ja hän näkee Annen, ja hän tietää.

Linnea Alho on helsinkiläinen yhteiskuntatieteilijä. Hän työskentelee tutkijana ja vapaana kouluttajana. Vaikka Alho on opiskellut historiaa, kaikista eniten häntä kiinnostaa tulevaisuus.